Koulua, lääkäreitä ja laiskuutta

Oon tässä nyt ollu taas koulun penkillä ja vaikka nyt on vasta kolmas jakso alkamassa, mun motivaatio on aika nollilla. Yksi syy voi olla se kun en opiskele mitään muuta tällä hetkellä kuin fysiikkaa, matikkaa, kemiaa ja vähän lisää fysiikkaa... plus henkinen hyvinvointi on suhteellisen vakaa mutta silti enemmän alhaalla kuin ylhäällä reippain mielin. Mulla on ollu hieman vaikeuksia heräämisien kanssa ja nukkumaanmenemisen ja sen sijaan että opiskelisin, lagaan tietokoneella.

Tosin, jotenkin oon jo tottunut koska tollasta mun elämä on ollut aina sillon tällön jo useamman vuoden.

Anyhow~!
Eipä mulla oo oikein mitään ihmeellistä tässä viime aikoina tapahtunu... Synttäreitä juhlin lokakuun viimenen viikonloppu ihanien ihmisten ja kavereiden kanssa vaikka muutama ei valitettavasti päässytkään paikalle :C Mutta hauskaa oli silti!
Oon myös jo ollut yksissä pikkujouluissa kaverin luona viime viikonloppuna ja sielläki oli todella hauskaa vaikken oikein tuntenut ketään paikanpäällä paitsi kaverini.

 Eilen kävin HYKSissä ja syynähän siis on mun sukupuolen identiteetti. Oon pitkään tuntenu olevani väärässä kehossa ja kerroin siitä julkisesti vasta reilu vuosi sitten, poliklinikalla olen käynyt kanssa reilun vuoden. Oon sinut oman persoonani ja identiteettini kanssa mutten ole sinut mun kehon kanssa. Voin tästä joskus rallatella enemmänkin.

Kävin kuitenkin tässä pari päivää sitten taas poliklinikalla ihan vaan kontrollikäynnilä eli kyseltiin kuulumisia ja onko mun identiteetti muuttunut mitenkään. no ei ollut. Sit tässä nostettii taas se kissa pöydälle. Mun paino. Mulla on vaihtunu sairaanhoitaja tässä taannoin ja tää uusi sairaanhoitaja on aika vahvasti ilmoittanut etten saisi lupaa aloittaa hormonihoitoja jossei mun BMI olisi 32 tai alle... Okei, tiedän itsekkin olevani liikalihava ja että pitäisi pudottaa painoa ja yritän nyt tämän pitää motivaattorina. Mutta tiedän että siihen menee aikaa että saan laskettua BMI:n noin alas. Ja mä olen kärsimätön ihminen. Toivon vaan että oma jaksaminen ja usko kestää. Oon alkanu kattoo sen perään että mitä syön ja yritän liikkua normaalia enemmän. Stressaan mun painoa ja sen pudottaminen on
osittain vaikeeta kaiken muun stressin ja huolen keskellä. Kuitenkin yritän jaksaa ja ponnistaa eteenpäin.


 <- Leikkasin just tänään hiukset lyhyemmiksi ja oon ihan tyytyväinen vaikka mulla kävikin vanha klassinen "hups leikkasin enemmän kun piti" :D


Alsooo, there are some changes in my future cosplays! As it seems, I'm not going to make the kimono version for Saruhiko for Desucon (well at least atm it's not in my plans). I will make Yuuichiro's uniform version to Yukicon but I'll most likely cosplay him alone so if you happen to see me, come say hi!